Mrs. Honeygrove

Kun saa vihdoin jakaa rakkaan ystävän kanssa kaiken sen erilaisuuden, kauneuden, hankaluuden, jännittävyyden ja arkisuuden mitä tähän vähän erilaiseen maailmaan täällä liittyy, olo on niin äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Suomessa on joku, joka tietää miltä tuntuu ajaa Arushan huonointa tietä lähes joka aamu, miten kauniilta Jacaranda-puut näyttää kukassaan, mistä haetaan lihat ja hedelmät, miltä lasten koulu ja opet näyttää, miten kivoja mun naapurit on, minkälaisia kaikenkarvaisia yllätyksiä päivät on täynnä, minkälaisia huolia kasaa ylleen suhteessa omaan ja lasten terveyteen ja turvallisuuteen, ja mitä tarkoittaa, että Afrikassa voi tapahtua ihan mitä vaan...

Vietimme ystävien kanssa niin tärkeät viisi päivää ihan arkisissa merkeissä. Meidän ensimmäiset Suomi-vieraat! Laukut oli tullessa pullollaan ihania tuliaisia, mustikoita, oltermannia, aurajuustoa, irtokarkkeja. Ah, niin hyvää. Parasta oli kuitenkin olemisen helppous läheisten ihmisten kanssa. Ihana oli myös seurata lasten onnea siitä, että saivat niin paljon erityishuomiota ja vieläpä omalla äidinkielellään. Tajusin miten yksin täällä oikeastaan on ja miten paljon on kaivannut ystävän seuraa.

En olis millään päästänyt heitä matkaan kohti Suomea. Mutta tällä tiellä on vaan totuttava hyvästeihin... Ihanat muistot onneksi lämmittää ja ajatus siitä, että joku ihanuus lähtee päiväntasaajan toiselle puolelle meitä moikkaamaan!