tiistai 5. toukokuuta 2015

Pienelle maasaipaimenelle


Sinä olit siellä kaikkialla
Tomuisten polkujen pientareilla
Vilkkaiden valtateiden varsilla

Kaukaa jo kiinnitin katseeni
Sinun monipäisen karjasi kulkuun
Vasta aivan kohdalla
sinä erotuit sen seasta

Pieni vartalosi verhottuna vastuuseen
Sauvasi kasvanut sinua nopeammin

Se sauva on eläintesi suoja
Tarkka silmäsi niiden turva
Mietin kenen katseesta
Sinä saat itsellesi avun

Autot ajoivat kovaa ohitse
Karjasi lönkyttäessä laiskasti
Usein keskellä tietä

Silloin minä todella rukoilin
Sinun jokaisen lehmäsi puolesta

En niiden, vaan sinun tähtesi

En tiennyt kuinka sinun kävisi
Jos jokainen eläin ei elävänä palaisi

Siksi vaikka vain varmuuden vuoksi
Yhä uudelleen ja uudelleen rukoilin

-Maija Murtomäki
murtomaenmaija.blogspot.fi





maanantai 22. joulukuuta 2014









Saimme olla viemässä jouluiloa läheiseen Losikiton kylään. Pyysimme paikallisen seurakunnan pastoria tekemään listaa vaikeimmissa tilanteessa olevista perheistä, joille voisimme toimittaa vähän peruselintarvikkeita, kuten sokeria, riisiä, papuja, öljyä, suolaa, teetä ja ugalia. Tarvitsevia oli paljon, pääosin leskiä, hiv/aids orpoja, yksinhuoltajia ja yksinäisiä vanhuksia. Meidän lapset innostuivat kokoamaan koreja ja toimitimme ne yhdessä sunnuntaina koteihin. Huojennus ja ilo kodeissa oli käsinkosketeltavaa - meille tuli sittenkin joulu! Miten pienestä se voikaan olla kiinni.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014


Ollaan virittäytymässä joulutunnelmaan. Kun moni asia on niin uutta ja erilaista, jouluun kuulumatonta, silloin onneksi edes jotkut tutut asiat tekevät jouluisen tunnelman: koristeet, laulut, tuoksut ja maut.

Olipa onni, että saatiin kokeneimmilta muuttajilta niin hyvät ohjeet pakata paljon tuttuja joulukoristeita mukaan. Ne ovat tuntuneet nyt erityisen tärkeitä täällä jouluvalmisteluissa.
Lapset odottavat joulua samoin kuin Suomessakin. Kivat suklaakalenterit pitävät huolen, että päivissä pysytään ajantasalla. Maijan kanssa leivottiin jo marraskuussa ekan kerran pipareita ja jouluturttujakin on kokeiltu. Ikävä vaan meinaa olla pakasteallasta ja puolivalmisteiden helppoutta... Ostettiin marketista muovikuusi - apua! Mutta ihan hieno siitä tuli, kun koristeet ja valot olivat paikoillaan. Näillä mennään!

Pienet hetket ovat ne tärkeimmät. Yhdessä muiden suomalaisten kanssa vietimme Korpeloilla Kauneimmat joululaulut -iltaa. Lapset esittivät tunnelmallisen joulukuvaelman ja herkuttelimme tutuilla jouluherkuilla. Ilta päättyi tonttuleikkeihin ja joulupukin vierailuun. Meille kaikille jäi illasta niin hyvä ja jouluinen fiilis.

Näissä olosuhteissa on pakkokin riisua joulusta turha hössötys. Ruokakaupasta ei luultavasti saa kaikkia tarvittavia aineita ja siten on taas sovellettava...Turha yrittää tavoitella täydellisyyttä ja ilo on otettava niistä pienistä onnistuineista hetkistä/jutuista.  Lasten joululahjat on onneksi saatu salakuljetettua Suomesta, joten joululahjaostokset jäävät pois, toisaalta eipä täällä niitä ostoskeskuksiakaan pahemmin ole.

Ihanan odottava tunnelma täällä joulun lähestyessä. Ainakaan toistaiseksi ei vielä kova koti-ikävä vaivaa vaikka kyllä lumikuvia katsellessa meinaa tehdä tiukkaa...!

maanantai 15. joulukuuta 2014




Pieni päivitys lasten arjesta. Ehkä muistatte, että aluksi, kun saavuimme Tansaniaan, lapset pelkäsivät hysteerisesti koiria. Edelleen vieraiden koirien kanssa ovat varovaisia, mutta erityisesti tytöt ovat kiinnostuneita lemmikeistä. Lasten päiviin on kuulunut suloisten koiranpentujen ihastelua. Ennen kuin meillä ehdittiin koskaan kinuta koiranpentua meillä olikin niitä seitsemän! Naapurissa on lisäksi kolme kissanpentua. Ellenillä on täysi homma kulkea päivät pitkät kahden talon väliä kissan- ja koiranpentuja hoivaten!

torstai 11. joulukuuta 2014



Marraskuussa meillä oli mahdollisuus nähdä uusia puolia asuinmaastamme. Saimme pitää vieraanamme myös rakasta ystävääni, Maijaa, joten oli mahtavaa esitellä hänelle tavallisen arkemme lisäksi myös jotain Tansanian helmiä. Reissasimme jonkun verran työn puitteissa ja siihen lisäksi muutama viikonloppureissu. On ollut uskomattoman hienoa nähdä taas lisää Tansanian monipuolisuutta. Ehdottomasti työn plussia!

Tätä maata on helppo rakastaa. Ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys jaksaa yllättää uudelleen ja uudelleen. Suosittelen lämpimästi reissukohteeksi. Välillä harmittaa kun yleisesti ottaen Afrikkaan liittyy ihmisten mielissä niin monia stereotypioita ja ehkäpä näiden vuoksi moni suuntaa matkansa muualle. Toki turismi työllistää jo täällä paljon ihmisiä ja se on Arushassakin keskeinen elinkeino, johtuen suurten kansallispuistojen, kuten Ngorongoron ja Serengetin, läheisyydestä. Me vierailimme tällä kertaa päiväselti Tarangiressä ja yhden yön reissulla kävimme Ngorongoron kraaterissa. Siellä sai todella ihastella leijonia aivan lähietäisyydeltä.

Viimeiset yhteiset hetket Maijan kanssa vietimme Panganissa Tansanian rannikolla. Jäähyväiset olivat taas kerran niin haikeat. Tuntuu hetkellisesti kuin jäisi aivan yksin tänne. Saimme kaikki kokea itsemme tosi siunatuiksi ja tärkeiksi Maijan vierailun aikana. Miten tärkeää onkaan saada jakaa ilot ja surut ystävän kanssa. Saa nähdä, jos Maija suostuisi vielä tekemään retkestään pienen vieraskynäkirjoituksen tänne blogiin!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014



Vierailimme joulukuun alussa Tansanian rannikolla Tangassa, jossa Fidalla on vammaishanke. Suomalaiset kummit tukevat n. 150 vaikeasti vammaisen lapsen elämää. Tuki on lapsille hyvin konkreettista, kuten lisäravintoa, koulunkäyntiapua, proteeseja ja fysioterapiaa. Hankkeen kautta parannetaan myös vammaisten perheiden toimeentulomahdollisuuksia ja pyritään parantamaan heidän ruokaturvaansa keittiöpuutarhojen kautta.

Vammaisen lapsen elämä Tansaniassa ei ole usein ihmisarvoista. Monet heistä saattavat elää elämänsä piiloteltuina kodeissaan, ilman mahdollisuuksia osallistua täyspainoiseen elämään. Erittäin köyhissä oloissa, joissa eletään rahan ja ravinnon puutteessa, perheen vammaiset lapset jäävät usein ravinnotta, jotta edes perheen muille lapsille riittäisi ruokaa. Vammaisen lapsen sairastuttua, häntä ei aina viedä lääkäriin tai osteta lääkkeitä. He kärsivät perheessään ja yhteisöissään äärimmäisen paljon syrjintää.

Fida on vuodesta 2006 tehnyt töitä Tangassa vammaisten lasten ja nuorten ihmisarvoisen elämän puolesta, tulokset ovat monelta osin näkyvillä. Vammaisuuteen liittyviä myyttejä on murrettu paljon, perheet ovat saaneet tukea vammaisen lapsen hoidossa ja yhteisöissä on opittu ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Myös Fidan kummpani Tansanian helluntaikirkko on alkanut huomioimaan vammaisten ihmisten tarpeita toiminnoissaan, kuten kirkkorakennusten esteettömyydessä.

Vierailumme yhteydessä saimme tulla mukaan Kansainvälisen vammaisten päivän juhlahulinoihin. Juhliin oli saapunut integroituja koululuokkia, joissa vammaiset lapset opiskelevät muiden kanssa. "Different but equal" - viesti välittyi laulujen, esitysten ja yleisen ilmapiirin kautta.

Kummilapset kokoontuivat seuraavana päivänä heidän omaan joulujuhlaansa. Lahjat, herkut, tanssit ja laulut oli valmisteltu heitä varten. Meidänkin tytöt intoutuivat laulamaan lapsille suomeksi ja swahiliksi, yleisö oli iloissaan esityksestä! Kummilapset nauttivat päivästä ja lähtivät kotiinsa uusien värikkäiden lakanoidensa kanssa. Ajatella, jotkut heistä saivat ensimmäistä kertaa nukkua lakanoissa!

Kun sitten vierailimme kummilasten kodeissa, sain vakuuttua, että tuki menee todellakin köyhistä köyhimmille ja kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsille. Monet pienet kasvot piirtyivät mieleeni, erityisesti Wazurin, jonka isä oli jättänyt perheen pojan cp-vamman paljastuttua. Äidillä ei ole juurikaan toimeentulomahdollisuuksia huolehtiessaan vaikeasti vammaisesta lapsestaan kotona. Hän kuitenkin iloitsi jokaisesta pienestä edistysaskeleesta, joita fysioterapian avulla oli saavutettu Wazurin elämässä.

Vaikka lapsi onkin avun piirissä, aina apu ei ole riittävää ja joskus ole mitään tehtävissä. Kyläillessämme pienen 6- vuotiaan cp-vammaisen Abdulin luona saimme kuulla, että hän kuihtuu kuihtumistaan ja oli silminnähden äärimmäisen aliravittu lisäravinnosta riippumatta. Teron sylissä pieni poika kuunteli puhelimesta Jukka Poikaa ja tuntui nauttivan musiikista. Sydän jäi näiden pienten luo Tangaan.

lauantai 25. lokakuuta 2014

 
 








 
Työhön sisältyy niin paljon toimistohommia, että on juhlaa päästä välillä kylävierailuille, katsomaan muuttuneita yhteisöjä ja perheitä. Ja niin jaksaa taas puurtaa toimistollakin! Monet uteliaat ja iloiset kasvot jäivät mieleeni ja muistuttavat, miten jokainen lapsi pitää sisällään niin paljon potentiaalia ja tulevaisuuden toivoa.
 
Olin muutama viikko sitten Mwanzassa Fidan kummilapsityön vuositapaamisessa. Paikalla olivat kaikki itä-Afrikan kummilapsityön vastuunkantajat. Uutena oli kiva tutustua moniin uusiin ammattitaitoisiin ja suurella sydämellä työtä tekeviin työkavereihin. Pääsin samalla tutustumaan Mwanzan kummilapsihankkeeseen ja tulin todella iloiseksi työn tuloksista ja työntekotavasta. Fidalla on Mwanzassa pitkä historia erityisesti aids-orpojen parissa tehtävässä kummilapsityössä. Nykyään työtä on laajennettu siten, että siitä ei hyödy koulumaksujen kautta ainoastaan haavoittuvassa asemassa olevat kummilapset, vaan myös koko kyläyhteisö.
 
Alueen koululaiset on osallistettu lasten komiteoihin ja kerhoihin, joissa he mm. oppivat käytännönläheisesti malliviljelmien kautta tuottavampia viljelymenetelmiä ja vievät uutta tietoa perheisiin. Malliviljelmät ovat yhteisön nähtävillä, jolloin jokainen voi itse tulla toteamaan perinteisten ja uudistuvien viljelymenetelmien tuottavuuseroja. Ruoantuotannon tehostaminen lisää luonnollisesti perheiden hyvinvointia ja parantaa toimeentuloa.
 
Oli erityisen hienoa huomata, miten yhteisö on sisäistänyt lasten osallistuvuuden tärkeyden ja samanaikaisesti ottanut vastuuta haavoittuvassa asemassa olevista lapsista. Jotkut entiset kummilapset, jotka ovat nyt jo kasvaneet "ulos" ohjelmasta, toimivat vapaaehtoisina ja heidän roolinsa on korvaamattoman tärkeä. Kun eräältä heistä kysyttiin, miksi hän haluaa olla mukana vapaaehtoisena tässä hankkeessa, hän kertoi itse saaneensa tämän työn kautta niin suuren avun, että haluaa omalta osaltaan olla auttamassa nyt muita...
 
Lasten ilo ja toiveikkuus sytyttivät jälleen kerran tämän työn tärkeydelle. 
 
Onko Sinulla jo kummilapsi? Klikkaa tulekummiksi.fi !