Mrs. Honeygrove

Viileän kesän jälkeen lämpötilat ovat alkaneet nousta mukavasti. Kuumaa kautta kohti mennään. Hienon hieno punainen hiekkapöly pöllyää, pöytiä ja hyllynpäällisiä saa olla pyyhkimässä jatkuvasti. Lapset ovat ulkoleikkien jälkeen niin tomun peitossa, että heitä täytyy todella liottaa iltaisin kylvyssä!

Koti on nyt sen verran kondiksessa, että olemme pystyneet keskittyä työasioihinkin jo paremmin. Takana on muutama erittäin kiireinen viikko raportoinnin ja matkojen suhteen. Tero kävi ensin Tangassa, sitten läpsyt ja mä matkustin Nairobiin, sitten taas läpsyt ja Tero olikin matkalla Dodomaan. Tällä hetkellä Tero on Suomessa saattamassa rakasta mummua haudan lepoon.

Reissuviikkojen aikana jompikumpi meistä siis pyörittää arkea itsekseen. Onneksi täällä ei tarvitse kuitenkaan olla ihan yksin. Paikallisten apu on näissäkin hetkissä korvaamatonta. Ja sekin on mukavaa, että lähellä on naapureita, joilta voi tarvittaessa pyytää apua. Matkoja on tiedossa ihan riittävästi jatkossakin, lähitulevaisuudessa ainakin Mwanzaan ja Nairobiin.

Arkeen sisältyy monia mutkia. Suomalaiseen tehokkaaseen työtapaan tottuneena tämän infran kanssa taistelu ottaa hermoille varsinkin, silloin kun koko aamupäivä menee siinä, että yrittää saada lähetettyä yhtä sähköpostia tai puhelimessa ei kertakaikkiaan saa mitään selvää huonojen yhteyksien takia. Meidän talossa on ollut ongelmia veden kanssa. Joinain iltoina sitä ei ole tullut tipan tippaa. Vesipumppu on siis reistaillut jat/tai alueelta on vesi loppu. Lapsista on ollut jännittävää hipsiä aamutakeissaan pimeässä naapureille suihkuun... Meistä aikuisista se on ehkä vähemmän hehkeää. Välillä paistamista vaille valmiit pullat ja sämpylät täytyy pakastaa, koska uuni ei lämpene tarpeeksi sähkökatkosten vuoksi. Eikä generaattorissa ole riittävästi potkua uunin lämmittämiseen. On niin monia päiviä jolloin tuntuu, että mikään ei etene juuri näiden haasteiden takia...

Onneksi olemme saaneet olla suhteellisen terveenä. Pieni kuumetauti yllätti lapset muutama viikko sitten, mutta oli ohi muutamassa päivässä. Huomaan kuitenkin monenlaisten epämääräisten iho- ja vatsaoireiden kanssa helposti pelkääväni pahinta ja toki täällä ihan tavallisetkin kuumetaudit saavat varuilleen. Iso siunaus on se, että olemme tutustuneet aivan ihanaan lastenlääkäriin, joten helpottaa ajatus siitä, että tarvittaessa lääkärin neuvot ja tapaaminen ovat puhelinsoiton päässä.

Kaikista haasteista huolimatta, tämä uusi koti tuntuu tosi kotoisalta ja viihdymme hyvin. Turvallisuus ja lasten viihtyminen täällä on tietysti meille tärkeintä. Olen iloinen, että olen saanut uusia ystäviä ja harrastuksiakin. Lasten koulumatkan varrella on aidattu lenkkipolku, johon pysähdyn usein aamuisin juoksemaan vitosen. Työ ja vapaa-aika sekoittuu täällä helposti, siksi olen yrittänyt pitää kiinni harrastuksista.

Ensimmäinen neljännesvuosi koulua on takana ja huomenna alkaa syysloma. Palaverissa opettajan kanssa oli ihana kuulla, että A on alkanut viitata jo luokassa ja muutenkin pärjää hienosti koulussa. Kaikki vakuuttelevat, että pahin on takana. Kuulemma toinen neljännes on vielä hankala kielen suhteen mutta joulun jälkeen jo pitäisi helpottaa. Nautimme koulun rohkaisevasta ja kansainvälisestä ilmapiiristä ihan suunnattomasti. Alkuun on kuitenkin sisältynyt myös monenlaista turhautumista ja väsymystä pienillä koululaisilla. Loma tulee varmasti tarpeeseen!