Mrs. Honeygrove

Muutettu on meidän pikkuiseen Afrikkakotiin. Kaikki on vielä levällään, remonttikin vielä kesken mutta vettä riittää (kunhan muistaa laittaa pumpun päälle) ja sähköä on (vaikka yksi vaihde on välillä pois päältä ja sähköä ei silloin ole kaikissa huoneissa) ja nettikin toimii (ikkunalla olevan sinitarravirityksen ansiosta).

Täällä sattuu ja tapahtuu. Autossa on vähän väliä rengas puhki. Rengasrikko ei ole täällä mitenkään epätyypillistä mutta että viikon sisään ollaan paikattu autosta kolme rengasta! Remppamiehet saapuilevat työmaalle ihan milloin sattuu, jos hyvin käy että ylipäätään saapuvat. Pari viikkoa takaperin Tero oli joka aamu kahdeksalta odottamassa heitä saapuvaksi - ketään ei näkynyt. Mutta sitten, kun lopulta saapuvat, yhtä asiaa korjatessa yleensä joku toinen asia menee rikki. Vaatekaappeja asentavat puusepät rikkovat juuri remontoidun katon. Jotkut asiat hoituvat ainakin näennäisesti paremmin kuin toiset. Tilasin tyttöjen kerrossänkyyn räätälöidyt patjat ja sain sovittua samaan hintaan kotiin kuljetuksen. Hehkutin asiakaspalvelua, kunnes mittasin patjat ja ne olivat vääränkokoiset, suoraan pakasta vedetty standardimitta. Myös pieni tapaturma sattui, kun Terolla meni nivelsiteet nilkasta jalkapallopelissä. Aluksi tilanne vaikutti tosi vakavalta, mutta nyt jalka on kuitenkin toipunut tosi hyvin ja on jo lähes terve.

Ihastelen rakkaiden tansanialaisten hyväntuulisuutta ja iloa. Imen itseeni rentoutta ja leppoisuutta, ettei ala kiristää liikaa. Aina on aikaa iloiselle kuulumiskierrokselle, ja juu nzuri sana, oikein hyvin menee! Hamna shida, ei haittaa, vaikkei teitä viimeviikolla näkynytkään. Hymy on aina paikallaan!

Ollaan oltu väsyneitä, kiireisiä ja stressaantuneita muuton tiimoilta, mutta missäpä muuallakaan olisimme mielummin nyt?!  Mikään ei voita sitä fiilistä, että saamme olla juuri tässä, kokea kaiken tän yhdessä, perheenä. Tai sitä, että saa olla Jumalan tahdon keskipisteessä, oikealla paikalla. Se antaa ihmeellista lisäarvoa jokaiseen kohtaamiseen ja tapahtumaan, ja jaksamista niihin vastoinkäymisiinkin. On ollut ihana huomata miten oikeaan saumaan pienet ja suuret tsempit, rohkaisut, puhelut, viestit ja konkreettiset rakkaudenosoitukset ovat tulleet. Kiitos niistä.

Maanantaina täällä oli koulujen aloitus. Sitä edeltävät päivät meillä oli kaksi jännittynyttä koululaista ja kolmas pikkuinen, joka itki, kun ei pääse mukaan kouluun. Pengoin vielä  sunnuntaina matkalaukuista reppuja ja penaaleja. Ei ihan mennyt käsikirjoituksen mukaan nämä muuttoon ja asettumiseen varatut kuukaudet ennen koulun alkua, mutta nyt saakoon arki alkaa - valmista tai ei!