Vierailimme joulukuun alussa Tansanian rannikolla Tangassa, jossa Fidalla on vammaishanke. Suomalaiset kummit tukevat n. 150 vaikeasti vammaisen lapsen elämää. Tuki on lapsille hyvin konkreettista, kuten lisäravintoa, koulunkäyntiapua, proteeseja ja fysioterapiaa. Hankkeen kautta parannetaan myös vammaisten perheiden toimeentulomahdollisuuksia ja pyritään parantamaan heidän ruokaturvaansa keittiöpuutarhojen kautta.
Vammaisen lapsen elämä Tansaniassa ei ole usein ihmisarvoista. Monet heistä saattavat elää elämänsä piiloteltuina kodeissaan, ilman mahdollisuuksia osallistua täyspainoiseen elämään. Erittäin köyhissä oloissa, joissa eletään rahan ja ravinnon puutteessa, perheen vammaiset lapset jäävät usein ravinnotta, jotta edes perheen muille lapsille riittäisi ruokaa. Vammaisen lapsen sairastuttua, häntä ei aina viedä lääkäriin tai osteta lääkkeitä. He kärsivät perheessään ja yhteisöissään äärimmäisen paljon syrjintää.
Fida on vuodesta 2006 tehnyt töitä Tangassa vammaisten lasten ja nuorten ihmisarvoisen elämän puolesta, tulokset ovat monelta osin näkyvillä. Vammaisuuteen liittyviä myyttejä on murrettu paljon, perheet ovat saaneet tukea vammaisen lapsen hoidossa ja yhteisöissä on opittu ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Myös Fidan kummpani Tansanian helluntaikirkko on alkanut huomioimaan vammaisten ihmisten tarpeita toiminnoissaan, kuten kirkkorakennusten esteettömyydessä.
Vierailumme yhteydessä saimme tulla mukaan Kansainvälisen vammaisten päivän juhlahulinoihin. Juhliin oli saapunut integroituja koululuokkia, joissa vammaiset lapset opiskelevät muiden kanssa. "Different but equal" - viesti välittyi laulujen, esitysten ja yleisen ilmapiirin kautta.
Kummilapset kokoontuivat seuraavana päivänä heidän omaan joulujuhlaansa. Lahjat, herkut, tanssit ja laulut oli valmisteltu heitä varten. Meidänkin tytöt intoutuivat laulamaan lapsille suomeksi ja swahiliksi, yleisö oli iloissaan esityksestä! Kummilapset nauttivat päivästä ja lähtivät kotiinsa uusien värikkäiden lakanoidensa kanssa. Ajatella, jotkut heistä saivat ensimmäistä kertaa nukkua lakanoissa!
Kun sitten vierailimme kummilasten kodeissa, sain vakuuttua, että tuki menee todellakin köyhistä köyhimmille ja kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsille. Monet pienet kasvot piirtyivät mieleeni, erityisesti Wazurin, jonka isä oli jättänyt perheen pojan cp-vamman paljastuttua. Äidillä ei ole juurikaan toimeentulomahdollisuuksia huolehtiessaan vaikeasti vammaisesta lapsestaan kotona. Hän kuitenkin iloitsi jokaisesta pienestä edistysaskeleesta, joita fysioterapian avulla oli saavutettu Wazurin elämässä.
Vaikka lapsi onkin avun piirissä, aina apu ei ole riittävää ja joskus ole mitään tehtävissä. Kyläillessämme pienen 6- vuotiaan cp-vammaisen Abdulin luona saimme kuulla, että hän kuihtuu kuihtumistaan ja oli silminnähden äärimmäisen aliravittu lisäravinnosta riippumatta. Teron sylissä pieni poika kuunteli puhelimesta Jukka Poikaa ja tuntui nauttivan musiikista. Sydän jäi näiden pienten luo Tangaan.
<3
VastaaPoista