Mrs. Honeygrove

Muutama sananen koti-ikävästä. Olin jo ajatellut, että ehkä en ole niin ikävöivää tyyppiä, mutta kyllä se ikävän tunne saavutti minutkin. Kaiken uuden hyvän ja uusien ihanien ihmisten keskellä alkaakin yhtäkkiä tuntea kuristavaa ikävän tunnetta. Sitä huomaa ikävöivänsä heitä,  joiden kanssa kaikki on tuttua, helppoa ja eikä mikään vaadi selittelyjä.

Ikävää kasvattavat myös ne hetket, jolloin tietää, että minun pitäisi olla siellä eikä täällä...

Rakkaan mummun hautajaiset
Ystävien vastasyntyneet vauvat (jo 4!!!), joita en pääse nuuhkimaan
Rakkaiden syntymäpäivät, babyshowerit, tuparit, siunajaiset, valmistujaiset

Elämä Suomessa menee eteenpäin ja ehkä se korostuu täällä erilailla, kun miettii miten monta tärkeää hetkeä rakkaiden kanssa menettää.

Onneksi olen kahdesti aiemmin kokenut samanlaisen koti-ikävän ja tiedän, että tämän tunteen kanssa oppii elämään vaikkakaan se ei koskaan täysin päästä irti otteestaan.  On vain hyväksyttävä, että tämäkin kuuluu sopeutumiseen.

Jos liikaa jää kiinni siihen mitä on jättänyt taakseen, ei pysty näkemään sitä mikä odottaa edessäpäin.