Joskus mitä yllättävimmistä asioista voi tulla alkuun niitä haastavimpia. Päänvaivaa on aiheuttaneet monet karvaiset otukset... lähinnä koirat! Täällä lähes joka talossa on ainakin yksi vartiokoira, mikä tietysti on tärkeä turvallisuustekijä. Ja mitä suurempi ja kovaäänisempi sen parempi. No, meidän lapset eivät ole kovinkaan tottuneet koiriin ja esikoinen erityisesti pelkää niitä todella paljon. Itsekään en ole suuri eläinten ystävä, mutta tän turvallisuusasian edessä taivun. Vieläpä sattui alkuun niinkin, että koira pääsi päivähäkistään karkaamaan ja juoksenteli pihan poikki lasten luo, jotka tietty säikähtivät kovasti. Muutama muukin kurja ensikohtaaminen tapahtui mm.pihaan saavuttaessa koiran hypätessä autoon lasten luo. Tapahtuneesta viisastuneena ollaan nyt oltu todella varovaisia ja panostettu niihin kivoihin kohtaamisiin koirien kanssa, käyty ihastelemassa pentuja ja seurailtu sopivasta etäisyydestä niiden touhuja. Voipi olla, että hetken vie ennenkuin koirakammosta päästään yli. Empä oisi arvannut etukäteen että tällainen asia voi laittaa kapuloita rattaisiin lasten sopeutumisen suhteen. Tulevassa kodissa meitä odottaa yksi pentukoira ja sen äiti, joita on kovasti käyty tapailemassa ja varsinkin tuo pentu on jo sulattanut sydämiä... Meidän tulevassa pihapiirissä on myös paljon muita eläimiä kuten kilpikonna, pupuja, kissoja ja kanoja, joista lapset ovat olleet ihan superinnoissaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti