Mrs. Honeygrove

Ensimmäiset viikot täällä Tansaniassa ovat kuluneet kuin siivillä. Meillä on ollut noin 11 päivää aikaa perehtyä uuteen arkeen, kotivahtina oloon ja oppia liikkumaan Arushassa. Muutama päivä sitten ihanat ystävät/työkaverimme starttasivat Suomi-lomalle ja me ollaan nyt vähän niin kuin omillamme. Työhön perehdytys vielä onneksi jatkuu... Ollaan saatu upeat evästykset ja alkuperehdytykset ja ennen kaikkea pehmeä lasku elämään täällä. Kiitos Danielille ja Johannalle näistä alkumetreistä ja että kestitte perhekoon hetkellisen triplaantumisen! Heinäkuun puolessa välissä pääsemme sitten muuttamaan omaan kotiin, siihen asti vielä väliaikaisasumista.

Tero on viilettänyt paikasta toiseen, ollut palavereissa, hakenut rahtia, avannut puhelinliittymiä ja pankkitilin, ajellut ympäriinsä tottuakseen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja opetellakseen ne tärkeimmät reitit akselilla koti - kauppa - vesipiste - sähköpiste - lääkäri - kirkko - Habari Maalum - koti.

Eilen minäkin "pääsin" ekaa kertaa rattiin. Jostain sekin on pakko aloittaa ettei kynnys nouse liian korkeaksi. Tällä kertaa liikenne on tuntunut erityisen hasardilta. Toisin kuin edellisillä kerroilla Afrikassa, nyt on tiennyt, että kohta joudun itse rattiin ja on siksi seurannut liikennettä kauhunsekaisin tunnelmin.

Jos Tero on ollut paljon liikenteessä, mä olen sen sijaan ollut paljon lasten kanssa ja ottanut vähän takaisin sitä kiireistä lähtöhässäkkää. Opetellut siinä sivussa keittiöpuuhia ja mitä ruokia täällä voi ja kannattaa laittaa, miten hedelmistä ja vihanneksista tehdään syömäkelpoisia. Koittanut kartuttaa swahilin perussanavarastoa ainakin tervehdysten, kohteliaisuuksien ja kaupassa käynnin osalta.

Lapset ovat aistineet ja tutkineet uuden maan erilaisuutta.
"Täällä on kyllä tosi erilaista kuin Suomessa!”
"Puuro maistuu täällä paremmalta."
"Voisko tänne perustaa jääkiekkojoukkueen?"
"Miksi kaduilla on niin paljon roskia ja vuohia?"
"Noi lapset on kyllä tosi ilosia ja kivoja, kun ne aina vilkuttaa meille
"Mikä täällä vessassa haisee, Suomessa ei vessat haise."
" Voitaisko me vaan syödä näitä mangoja koko loppu elämä?"
"Äiti, toi mies sano mulle habari”
"Täällä kaikki tervehtii. Miks ne tervehtii vaikka ne ei tunne meitä?"

Ollaan uuden edessä monella tapaa, mutta tuntuu niin hyvältä ja oikealta olla täällä.